Alice Springs - elämää Outbackissa

Terveisiä erämaasta! :) Kohta kaksi kuukautta oon ollut töissä farmilla, joka on todellakin "keskellä ei mitään". En osannut edes kuvitella, että joku voi asua näin kaukana kaikesta. Työpaikkailmoituksessa luki, että paikka sijaitsee 400 km Alice Springsistä ja ajattelin, että siinä on mainittu lähin suuri ja tunnistettava kaupunki. Myöhemmin ymmärsin, että se tosiaankin on AINOA "lähellä" oleva kaupunki.

Ennen tänne tuloa kysyin farmiemännältä osoitetta, jotta voisin ilmoittaa sen kotiväelle. Osoite oli pelkkä postilokero. Kun kysyin käyntiosoitetta, ei sellaista ollut. Eli täällä ei ole edes tien nimiä! Voin kertoa, että vähän jännitti, kun odotin että joku tuntematon tyyppi tulee hakemaan mut paikkaan, johon ei ole minkäänlaisia koordinaatteja ja jossa ei edes toimi puhelinyhteys. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että paria tuntia ennen mun lähtöä kaupungin hostellilta joku Aussie jätkä varoitteli, että kai mulla on a) puukko mukana ja b) tappelutaitoja, koska ilman niitä ei kuulemma kukaan hullu lähde Outbackkiin! ;D 

Neverending roads. Punaista hiekkaa, suoraa tietä, samanlaisia maisemia joka puolella.

Onneksi kuitenkin jälkikäteen perhe osoittautui täysijärkiseksi ja työpaikka todelliseksi. Monella tavalla mulla on käynyt oikeastaan aika hyvä säkä tämän työn suhteen. Työnkuva (lähinnä siivoamista ja kotiapulaisen työtä), työajat ja palkka on kunnossa. Asuminen ja ruoka on ilmaisia. Ja vieläpä työkavereista löytyi toinen reissari, Uusi Seelantilainen Lucy, jonka kanssa arki on täällä paljon hauskempaa!

Tää farmi on ihan käsittämättömän suuri, n.12000 neliökilometriä!? Täällä kasvatetaan lihakarjaa, lehmiä on n. 14000 kappaletta. Omistajat tuskin tietää itsekään, miten monta niitä todella on, sillä tuolla ne lehmät/sonnit/mitänäitänyton juoksentelee villinä ja vapaana. Eli täysin eri meininki kuin Suomessa. Toisaalta voi ajatella, että niillä on hyvä olla, kun on paljon tilaa liikkua. Mutta toisaalta; tuskin nää kauheesti pystyy seuraamaan lehmien vointia ja oonkin nähnyt todella paljon laihoja eläimiä täällä.

Aina lenkillä bongaan monenmonia  lehmiä...

...vähintään yhtä paljon kenguruita....

ja hyvällä säkällä villihevosia! 

Täällä on myös kameleita, mutta niihin en ole vielä törmännyt...

Oon tyytyväinen, että päädyin tänne Aliceen, vaikka se ei alunperin suunnitelmiin kuulunutkaan. Tää punaisen hiekan maa on todellakin Australiaa, ja täällä kengurut hyppii kirjaimellisesti mun takapihalla joka ikinen ilta. Yöllä dingot valvottaa mua ulvomalla, jahtaamalla kenguruita tai kaivamalla kuoppia mun kämpän nurkalla.

Miten täällä voi joku elää??

Moni asia ihmetytti ennakkoon, että miten asiat voi toimia ja elämä pyöriä NÄIN korvessa. Esimerkiksi kauppareissut, postin kulkeminen, koulussa käyminen... 

Posti toimitetaan tänne kerran viikossa lentokoneella. Tällä perheellä on ihan oma lentokenttä 5-10 minuutin ajomatkan päässä. Olin muuten ihmeissäni, kun ekaa kertaa lähdin mukaan postinhaku reissulle perheen 12-vuotiaan pojan kanssa. Sinne mentiin autolla, mutta mä en ollut kuskina, vaan tää poika omalla autollaan. Nuorena täällä aloitetaan "autokoulu"...?! :D

Ruokaostokset toimitetaan joka toinen viikko rekalla. Ruokamäärät onkin valtavia ja tämän farmiemännän keittiöstä tuntuu löytyvän aina kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Kun tulin tänne, huolehdin ennakkoon, että kuinkahan pärjään jos ruokaa ei oo riittävästi tai se ei oo hyvää. Nyt huolehdin (todella!!) lisäkiloista, koska ruoka on aivan liian hyvää!

Koulua käydään kotoa käsin. Opettajat pitää netin kautta tunteja näille farmilapsille ja lisäksi äiti tai joku muu opettaja opettaa paikan päällä. Monet backpackeritkin ilmeisesti hoitaa tollasta kotiopen hommaa, eli siihen ei vaadita opettajan koulutusta. Toi olisi kyllä aika huippuduuni!

Apuaaa, mähän pelkään vaikka mitä!?

Pakko vielä palata tähän aiheeseen, koska täällä oon joutunut kohtaamaan monenlaisia pelkoja.

- Kun tulin tänne, kuulin että Wolf creek -sekopää asuu tässä ihan ”lähellä”. Niin lähellä, kun täällä nyt voi asua, eli muutamien satojen kilsojen päässä. Wolf Creek on siis tositapahtumiin perustuva leffa, jossa tää hullu tappaa backpackereita. Kyseinen leffa (ja kaikki muutkin kauhutarinat, joita oon farmeista kuullut…) oli ennen tänne tuloa saada mut jo perumaan koko jutun! En oo kylläkään katsonut ko.elokuvaa, enkä todellakaan aijo katsoa, ennen kuin täältä kotiudun...

- Sammakot!! Ei hitto mä vihaan niitä nykyään sydämeni pohjasta! En edes tiennyt, että pelkäisin sammakoita, mutta täällä niitä on vaan kerta kaikkiaan liikaa ja ne tulee joka paikkaan. Mun eka kosketus sammakoihin oli se, että vessaa huuhtoessa kokonainen sammakkoperhe huuhtoutui viemäriin. Tämän jälkeen heräsin muutamana yönä siihen, että sammakko oli mun sängyssä! En varmaan koskaan unohda sitä tunnetta, kun sammakon kylmä ja niljakas iho tuntui omaa ihoa vasten! Muut vaan nauraa tälle mun sammakkokammolle ja vitsailee sammakkoprinssistä, joka sitkeästi on koittanut herätellä mua öisin! :D

- Eksyminen ja katoaminen jäljettömiin. Kuten jo mainitsinkin, täällä ei toimi puhelinyhteydet ollenkaan ja nettiyhteyskin vain tietyssä kohdin. Jos lähden lenkille ja eksyn, ei GPS tai puhelinsoitto kaverille auta.

-   Hämähäkit. Australiassahan on kaiken maailman myrkkyhämähäkkejä, ja täällä oon ekaa kertaa joutunut kohtaamaan niitä silmästä silmään. Tässä yhtenä päivänä meidän tehtävänä oli siivota huone, jossa vilisi juurikin niitä punaselkäisiä myrkyllisiä kavereita. Niistä oli vaan pakko päästä eroon, joten ei auttanut kuin koittaa saada hengiltä ne ennen kuin ne pääsi liian lähelle.

- Käärmeet. Näitä en oo vielä kohdannut, eli oon ollut tosi onnekas! Kuitenkin tiedän, että täällä farmilla käärmeitä on joka paikassa. Osa käärmelajeista on sellaisia, että ne lähtee jahtaamaan ihmistä ja ovat todella vikkeliä. Nää farmilaiset on kertonut tarinoita, että jotkut vanhat työntekijät on löytänyt käärmeitä niin vessanpöntöstä kuin sängystäänkin.

Pääsiäislomalla Rodeossa

Suunnilleen 4-6 viikon välein täällä saa noin viikon verran palkallista vapaata palkkioksi siitä, että elää eristyksissä. Mä sain jo pääsiäisenä ensimmäiset vapaapäivät. Silloin täällä lähistöllä järjestettiin Rodeo –tapahtuma. Pakkohan sinne oli lähtee katsomaan paikallista meininkiä ja todistamaan livenä miten hullu laji se on. Kisaamista oli villeillä hevosilla, härillä ja aaseilla. Illalla pääsi bongaamaan paikallisia cowboysseja tansseissa ja viimeinen yö vietettiin tähtitaivaan alla ”Swagissa” nukkuen. Tähtitaivas onkin täällä uskomattoman hieno ja vielä ennen täältä lähtöäni aijon viettää illan tähtiä tuijotellen. 

Tässä kuvien ja videon muodossa tunnelmaa Rodeosta...

Näiden selkään olisin saattanut hypätäkin:

                                                          Mutta EN tämän:

AUTS!

Magnetic Island

Kun lähdin jatkamaan matkaani Ayr:n workinghel…hostellista, päätin että oon ansainnut pienen hetken lomaa ennen uuden työn alkua. Suuntasin pariksi päiväksi Townsvillen Magnetic Islandille ja oli kyllä superhyvä fiilis lähteä lomalle tietäen, että näkee pitkästä aikaa kauniita paikkoja, merta ja uusia ihmisiä. Saarelle on Townsvillestä noin 20min laivamatka. Laivalla tutustuin Alankomaalaiseen tyttöön, jonka kanssa oltiinkin sattumalta samassa hostellissa ja samassa huoneessa. Tutustuttiin yhdessä ”Maggieen” ja se oli todellatodella kaunis; täynnä hiljaisia rantoja/lahtia ja kävelyreittejä metsän keskellä. Heti kun saavuin saarelle, niin en voinut muuta kuin hymyillä, kun joka puolella oli niin superkaunista...

Vuokrattiin tällanen auto, jolla ajeltiin ympäri saarta. Rakastuin autoon niiiiin paljon, oli sydäntäsärkevää palauttaa se takaisin! Oli muuten myös ensimmäinen kerta, kun ajoin autoa Aussilassa, ja hengissä ollaan! J

                                                                                                                                                       

Mun Magnetic –reissun kohokohta piti olla snorklaaminen Great Barrier Reefilla, mutta päivää ennen snorklausreissua sain sähköpostia, että retki on peruttu! Harmittaa kyllä kovasti. Olin niin lähellä Nemon synnyinseutuja, että olisin todella halunnut päästä moikkaamaan sitä ja muita kaloja! Täytyy toivoa, että saan vielä mahdollisuuden palata itärannikolle ja GBRn lähistölle. Tältä erää jouduin kuitenkin jättämään itärannikon koluamisen kesken ja suuntaamaan työpaikan perässä Australian keskipisteeseen, Alice Springsiin.

Farmikuulumisia

Kun olin lapsi, mun haaveammatit oli laulaja, näyttelijä, kirjailija tai maanviljelijä (Mikä ei kuulu joukkoon?! :D ) . Viimeaikoina oon päässyt kokeilemaan, miltä tää viimeksi mainittu vois tuntua!

Ajattelin, että kun nyt kerran Australiassa ollaan ja oon hakemassa täältä uudenlaisia kokemuksia, niin pitäähän mun lähteä farmille hommiin! Se, jos mikä, on jotain Australialaista ja vastaavaa tuskin tekisin Suomessa. Löysin hyvän kuuloisen työpaikkailmoituksen kaupungista nimeltä Ayr, joka on n.1270 kilometriä Brisbanesta ylöspäin. Tiesin, että työ olisi alkuun osa-aikaista, mutta tuntien oli tarkoitus kasvaa parin viikon päästä. Ajattelin tämän olevan kokeilemisen arvoinen juttu; ainakin säästän rahaa, jos pysyn ees +-0 tilanteessa.

Tällasissa maisemissa tehdään töitä melonifarmilla

                                                                                                                                                             


Oon ollut nyt Ayr:ssa reilu pari viikkoa. Asun workinghostellissa ja teen töitä hostellin ”asiakasyrityksille”. Eli tätä toimintaa voisi aika paljon verrata henkilöstövuokraukseen, mikä on ollut mielenkiintoista seurata näin alan ammattilaisena. Bisneksenä workinghostellin pyörittäminen on hyvin monipuolista; rahaa tulee monesta suunnasta. Eettisestä puolesta voikin sitten olla monta mieltä.

Autokyyti töihin maksaa meille jokaisena työpäivänä 8 dollaria, oli farmi sitten missä päin tahansa. Kun jokainen matkalainen maksaa 8 AUD (yleensä mun kanssa on ollut n.12 työntekijää samalla farmilla ja työntekijöitä on toki useammilla farmeilla samana päivänä), niin hostellin pitäjä saa ihan hyvät rahat jo pelkästään siitä päivittäin. Jos työntekijä omistaa oman auton, sillä ei SAA kulkea töihin, mikä on myös aika omituinen sääntö. 

Yhtenä päivänä saatetaan tarvita vaikkapa 20-30  työntekijää töihin (nyt on hiljainen kausi, joten määrät vielä pieniä) ja seuraavana päivänä ei välttämättä ketään, joten täällä hostellissa tarvitaan aika paljon backpackereita samaan aikaan­. Jokainen maksaa vuokraa tietty joka päivältä, oli sitten töissä tai ei. Ja toki hostellin omistaja saa vielä tulot töistä, joita me tehdään.

Lisätuloa bisnekseen tuo vielä sakot joita me maksetaan, haha! Eli täällä on kauhee kuri päällä ja välillä tuntuu, että meitä kohdellaan niin kuin oltaisiin lasten tarhassa ( tai armeijassa?) . Kun muutin hostelliin, niin piti maksaa 100 AUD takuuvuokra. (+ ”vuokrata” erikseen myös astiat, lakanat yms, joista saa rahan takaisin jos palauttaa ne hyvässä kunnossa) Sillähän onkin sitten hyvä saada meidät tekemään asioita niin kuin halutaan! :) Esim. ensimmäisellä viikolla ei saa lähteä täältä pois, tai ei saa takuuvuokraa takaisin. Tämän jälkeen lähdöstä pitää ilmoittaa 3 pv ennakkoon tai ei saa takuuta. Ei saa meluta klo.10 jälkeen ja klo.9 jälkeen ei saisi kuulua muuta ääntä kuin puhetta, huonetta/keittiötä ei saa jättää sotkuiseksi jne jne. Jos ei tottele, takuuvuokraa ei palauteta ja lisäksi voi saada sakkoja tai häädön.

Niin ja täytyy toki tehdä kaikkia töitä mitä määrätään, kaikilla palkoilla mitä määrätään. Tällä hostellilla kyllä onneksi suurin osa töistä on hyvällä tuntipalkalla (21-22 AUD/h), mutta kun tulin tänne, en tiennyt että mut voidaan välillä laittaa myös farmille, jossa on suoriteperusteinen palkkaus. Esim. chilifarmilla 2,5 AUD/kg.

Suoriteperusteiset palkkaukset on kyllä muutenkin vähän epäilyttäviä. Oon aina koittanut välttää sellasia paikkoja missä ei makseta tuntiperusteisesti, koska oon kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita muilta backpackereilta. Joku asia voidaan saada kuulostamaan hyvältä työpaikkailmoituksessa, kun mainitaan palkan määrä per laatikko, mutta ei mainita minkä kokoinen ko.laatikko on. Sehän voi olla vaikka traktorin lavan kokoinen ”laatikko”…

Mä oon tehnyt pääasiassa töitä vesimelonifarmilla. Ollaan istutettu taimia ja työtä on yleensä 2-3 päivää viikossa. Välillä tehdään 10 h päiviä, mutta välillä töitä on vaan muutama tunti, ja sitten saattaakin olla n. 4 vapaapäivää putkeen. Tämän takia en oo oikein päässyt täällä tienaamaan, vaikka välillä painan duunia hiki hatussa. Kaikki ketkä on tehneet täällä useampia töitä, on sitä mieltä että istutus on kaikkein rankin homma ja siltä se ekoina päivinä tuntuikin. Vähän kuin ois tehnyt reisi/pakara –jumppaa 10 h putkeen 40 asteen helteessä, ja se on aika paljon tällaselle epäsporttiselle tyypille! Mutta eipä siinä, kai tota vois tehdä pitempään, jos pääsis vaan tienaamaan.

Neverending fields...

<--- Se on pikku-vesimeloni :))

Parina päivänä mut on laitettu poimimaan chilejä. Tää on siis yks niistä töistä, joissa on aika mahdotonta päästä hyvälle tilille. Chilit on ihan hiton pieniä, kuten kuvasta näkyy...

Pikku-chili :) Ja haha, hetki ennen kuvan ottoa astuin aurinkolasien päälle, jos tarkkasilmäisenä huomaat että ne on vinksin vonksin :D

Päivän saalis

Täällä Ayr:ssa oon myös huomannut, että mullakin tulee jossain kohtaa raja vastaan kuumuuden suhteen. Meidän huoneessa ei oo ilmastointia ja varsinkin silloin, jos porukka laittaa täällä ruokaa, on ihan mielettömän kuuma. Positiivisena puolena; Jos hikoilee 24/7, niin pakkohan siinä on vähän myös menettää kiloja, eikös??

Lisäksi työpäivien aikana oon käytännössä päässyt todistamaan muun muassa seuraavaa:

-          jos hikoilee tarpeeksi, ei välttämättä tarvi käydä vessassa ollenkaan

-          vaatteiden läpi VOI palaa

-          Vaikka juo vettä n.4 litraa työpäivän aikana, voi saada nestehukan oireita

Olipas nyt negatiivinen postaus! On täällä Ayr:ssa ollut hyviäkin hetkiä, mutta kauheen kannattava reissu tää ei ollut. Silläpä lähdenkin ensi viikolla uuteen työhön. Uusi työ on kokoaikainen, vähintään kuukauden homma, jossa asun farmilla. Toivotaan, että siellä saan vähän reissurahaa säästöön! :)

Terkkuja Brisbanesta

Byronin jälkeen mun matka jatkui Gold Coastin Surfers Paradiseen. Surfersissa olin vain muutaman päivän ja sattui tosi huonot säät, sillä puolet ajasta satoi kaatamalla aamusta iltaan! Surfers nimensä mukaisesti on nimenomaan rantakaupunki, joten sateella se ei oikein päässyt oikeuksiinsa. Sateiden jälkeen ranta oli vielä seuraavankin päivän suljettuna, joten en päässyt juurikaan nauttimaan rantaelämästä.

Seuraava määränpää oli Brisbane, joka on Australian kolmanneksi suurin kaupunki. Ensimmäinen fiilis bussista hypätessä oli, että ”täällähän on vaan betonia ja harmautta, tuskin viivyn pitkään...” Mutta aika pian huomasin tän kaupungin kauneuden ja viihdyinkin siellä vähän yli 2 viikkoa! Viihtymistä auttoi kyllä myös vanhat ja uudet tutut! :) Jostain syystä tosi moni kaveri osui tähän kaupunkiin samaan aikaan, eli treffasin yhteensä 10 eri tyyppiä, joihin olin tutustunut aikaisemmin matkani varrella.

Brisbane ei oo rannikkokaupunki ja vähän mietinkin etukäteen, että kuinka tuun viihtymään kun oon jo niin pitkään viettänyt aikaa meren rannalla. Mun pelastus oli kuitenkin uimalaguuni, joka on ihan ydinkeskustan tuntumassa South bankissa.

Mun mielestä Brisbane oli kauneimmillaan illalla ja loppuajasta mulla olikin tapana lähteä iltasin lenkkeilemään joen rantaa pitkin.

Story Bridgessä valot oli välillä eri väriset, kuvassa tylsä keltainen versio

Lähellä Brisbanea, paikassa nimeltä Beerwah, on Steve Irwinin perustama Australia Zoo, joka oli yksi mun Must see –kohteista. Haaveena on alusta lähtien ollut päästä halimaan koalaa ja se unelma toteutui kyseisessä paikassa;

Koala oli iiihanan pehmee kaveri, mutta haisi kamalalle :D ( Välihuomiona; Melkein yhtä pahalle kuin meidän hostelli! En tajua miten kestin siellä kaks viikkoa enkä ees vaihtanut paikkaa!? Vielä kun kaiken lisäksi yökerhon musa kaikui alapuolelta niin selvästi, että tunnistin kaikki biisit ihan selkeesti. Varmaan ihan hyvä kikka hostellille saada porukat alakertaan, koska muutaman tuopin jälkeen on paljon helpompi nukahtaa ;) Terkkuja vaan X –base Centralista! )

Zoossa sai myös syöttää kenguruita.

Kengut oli tosi kesyjä ja niitä pääsi rapsuttelemaan. Kuinkahan monen selfien uhriksi ne joutuu päivän aikana?! Ite ainakin nostin tuon päivän selfielukemaa hurjasti...

Australian "nähtävyyksistä" bongasin myös Wompatin <3

Ja yks mua kiehtovimpia eläimiä oli tiikeri. Jos tarpeeksi ois rahaa (400 AUD ?!) niin senkin kanssa pääsis samaan kuvaan, tai sitä voisi päästä lenkkeilyttämään. Mutta ehkä lisään tämän tulevaisuuden haave -listalle...

En ollut myöskään koskaan nähnyt krokotiilia. Nyt pääsin katsomaan Krokoshowta…

...silittelemään pikku-krokoa ja poseeraamaan sen kanssa samassa kuvassa...

...katsomaan krokon kitaan …

...ja lopuksi vielä maailman söpöimmän krokon halaukseen <3

Onnellinen <3

Brisbanessa tuli elettyä aika kalliisti; syötyä ihan liikaa ulkona jne. Reissarin budjetti siis pääsi vähän unohtumaan. Se pakotti mut haaveilemani Uuteen seelantiin matkaamisen sijaan hakemaan töitä... joten ens kerralla luvassa työtarinoita! :D