Show them no fear, sing them goodbye, leave all but your heart and you are free to fly!

Tää pätkä Laurin Heavy –biisistä on aina tuntunut omalta. Paljon tuli ennen lennettyäkin paikasta toiseen ja etsittyä levottomasti ”uusia alkuja”. Välillä tekee hyvää lähteä ja päästää irti KAIKESTA, jotta voi palatessa tai seuraavaan paikkaan siirtyessä tarttua ainoastaan niihin juttuihin, mihin aidosti haluaa tarttua. Oli sitten kyse konkreettisista asioista tai ihmisistä, luonteenpiirteistä tai ajattelumalleista.

Nyt Tampere on pitänyt otteessaan jo monen monta vuotta. Ja eipä sillä, tämä jos mikä on tuntunut kodilta ja tuntuu edelleen. (!!!) Kuitenkin mun sydän on jo jonkin aikaa huutanut muutosta. Ja nyt AUSTRALIA huutaa mun nimeä! <3 En todella tiedä, mistä tää ajatus lähti, mutta jokin Ausseissa alkoi kesän aikana vetämään puoleensa. Nyt on pakko heittää rinkka selkään ja lähteä ottamaan selvää mikä se on!?

Niinpä, rinkka! Siinä on mun ensimmäinen haasteen paikka. Miten ihmeessä saan elämäni mahtumaan siihen!? Voin kertoa ettei tuu olemaan helppo juttu mulle, koska kannan puolta omaisuuttani mukana viikonloppumatkoillakin. Pari kertaa oon koittanut koepakata, mutta siitä on seurannut vaan jäätävä ahdistus, kun huomaan että tavarat ei kertakaikkiaan mahdu rinkkaan vaikka kuinka yrittää sulloa ja käyttää voimaa! Pakkaamiseen ja valmisteluihin liittyen muuten suosittelen muille yhtä kokemattomille matkaajille Madventures –Uusi kansainvälisen seikkailijan opas –kirjaa. Siinä on mm. hyvät listat siitä, mitä tulee ottaa huomioon ennen matkaa ja mitä rinkasta pitäisi löytyä. Itsehän oon kyllä noudattanut kyseisen kirjan oppeja kaikin puolin orjallisesti; hankin jopa kasveilleni (Chili) ja lemmikeilleni (Karvaturpa) sijaiskodit, kun kirja niin kehotti tekemään. 

No haasteita mulla varmasti riittää matkassa myöhemminkin. Suurimpana asiana mietityttää se, että kun moni lähtee maailmalle ”etsimään itseään”, niin itse pelkään "menettäväni itseni". Tarkoitan sitä, että Jossu on Jossu vain suomeksi. En tiedä miten sulkeutunut ihminen musta kuoriutuukaan, kun en voi kommunikoida omalla kielellä enkä sanoa sitä, mitä mielessä liikkuu. Mutta JOS opinkin elämään ja olemaan oma itseni myös englanniksi, niin tää matka on lottovoitto!

Mutta tämän syvällisen tausta –filosofian ohella, onhan tää nyt hiton siistiä!!! Ensi viikolla mua ympäröi kuuma helleaalto, uusia ihmisiä, tuntemattomia seikkailuja ja kaikki Vili Vilperistä tutut eläimet ;) Toivottavasti mahdollisimman pian myös ensimmäinen ulkomaan työkokemus. Mieluiten löydän itseni tekemästä jotain mitä en Suomessa tekisi, esim. ajamassa traktorilla tai tekemässä töitä eläintarhassa.

Kesä 2014 oli mielettömän ihana. Kohta treffaan taas auringon kanssa ja uskon saavani siitä saman aurinkoenergian, huolettoman ja ihanan fiiliksen, mikä aavistuksen katosi syksyn myötä. Aijon kyllä ottaa tästä kaiken irti ja antaa itselleni luvan kokea mahdollisimman paljon uutta, sekä tehdä asioita eri tavalla kuin normaalisti tekisin. 
Mieli ja sydän avoinna, uteliaisuutta unohtamatta!

…hassuinta lähdössä on muuten se, että jos aikataulu paluun suhteen pitää paikkansa, niin viimeisimpien laskujeni mukaan vastassa on myös 6 täysin uutta ihmistä!? On tää vähän erilaista lähteä reissuun kolmenkympin kynnyksellä! :D Tsemppiä siis kavereille vähän erilaisiin haasteisiin! 

Lopuksi vielä biisi, jonka sanat istuu kuin nenä päähän! Tuntui aika friikiltä laulaa yksin puhelimelle, eikä kuvakaan ihan osunut kohdalleen. (Äläkä edes kysy miksi tää on kuvattu kylppärissä, haha!) En nyt silti jaksa viilata ääntä tai esiintymistä tämän kummemmin, vaan läväytän videon ilmoille, ja sanathan tässä oli ne tärkeimmät! :)) ( Laura Moisio - Revi mut ) 

P.S. Monet on pelotelleet mua Australian tarkoista maahantuontirajoituksista. Jäänköhän tullissa kiinni eläinten salakuljetuksesta, koska mun maha on nyt jo täynnä PERHOSIA!!?

Valokuvat tässä postauksessa: Milla Makkonen
Kuvauspaikkana vanhat koti -kulmat Tampellan lähistöllä :)