Täytyy ikävä kyllä sanoa, että varsinaista joulutunnelmaa en Australiassa saavuttanut. Ei vaan kertakaikkiaan tuntunut joululta ilman lunta, omia ihmisiä ja tuttuja jouluperinteitä. Täällä joulu ei vaikuta olevan niin suuri juhla. Usein jos kysyin jonkun joulusuunnitelmia, niin vastaus oli, että "syödään yhdessä joulupäivällinen, mutta muuten ei tapahdu mitään ihmeempää...".
Tässä mun joulu pähkinänkuoressa:
Aatonaattona oltiin illalla ottamassa parit drinksut muutaman työkaverin kanssa;
Täällä joulun "pääpäivä" on 25.pv, joten aattona olin vielä ihan normaalisti töissä. Illalla matkattiin Katen perheen farmille viettämään joulua. Otin myös ekan Skype -puhelun Suomeen ja oli kyllä kiva nähdä joulun kunniaksi perhettä edes virtuaalisesti!
Joulupäivänä lahjat jaettiin jo aamulla, koska pukki on jättänyt ne yön aikana. Heräsin siis jo klo.7 silmät sikkurassa seuraamaan, kun Chloe avasi omat lahjansa;
Meidän muiden lahjat avattiin sitten parin tunnin torkkujen jälkeen :P
Mäkin sain pari pakettia, jeeeee! En odottanut ainoatakaan lahjaa, joten ihan mahtavaa että muakin muistettiin! Sain paikallista viiniä (naapurikaupungista Orangesta) ja puiset helmet, oman kadonneen puu-koruni tilalle...
ja töistä saatu lahjakortti muutti muotoaan joulun jälkeen tällasiksi;
Lahjojen jaon lisäksi meidän joulupäivään kuului jouluruoka, joka näytti tältä;
eli salaatteja, kinkkua ja kanaa. Ateria oli kylmä, koska yleensä jouluna on kuuma :P
Tänä vuonna joulupäivän sää ei kyllä suosinut, vaan vettä satoi kaatamalla!
Tapaninpäivänä lähdin mun pomon ja sen perheen kanssa vesihiihtämään. Se oli kyllä joulun paras päivä, oli huippua! Täältä vajaan tunnin ajomatkan päässä on pato/tulvinut joki/mikävesialuenytonkaan :D ja siellä vietettiin koko päivä aamusta iltaan. Vesihiihto tuntuu olevan tällä alueella iso juttu ja monet perheet oli viettäneet koko joulun tuolla Wellingtonissa; mökissä tai asuntovaunun kanssa.
(kuvassa oikealla mun pomo Tim, vasemmalla Timin poika Ben ja Benin tyttöystävä Laura)
...mutta sitten tää vene meni rikki!! Just kun mun piti päästä kokeilemaan vesihiihtoa ekaa kertaa elämässäni! Voin kertoa, että harmitti... Mutta eihän mulla niin huono tuuri voisi olla, eli kaikki kääntyikin vielä hyväksi ;)
Kun oltiin lähdössä pois, törmättiin tuttuihin, joiden seuraan saatiin liittyä! Tää toinen vene olikin paljon tilavampi, uudenaikaisempi ja "prameampi". En tiedä miksi en siitä sitten kuvaa hoksannut ottaa, heh!
Tuolla "padolla" veden määrä vaihtelee paljon ja vettä oli tällä hetkellä todella vähän. Silti veden alla oli tosi paljon puita (Näytti mun mielestä tosi kivalta, mutta oli vaikeeta saada vangittua näkymää kuvaan). En tiedä miten paljon puita vedessä onkaan silloin kun vesi on korkealla, ja mitenköhän usein niihin "näkymättömiin" puihin törmää vesihiihtäessä?!
Yleisönä meillä oli tietysti lehmiä;
Mä kokeilin vesihiihtoa aluksi "biscuitilla" (?!) joka oli sellanen lasten lauta, jonka päällä olin polvillani ja sidoin jalat kiinni lautaan. Sen jälkeen lautailin kunnon boardilla;
Vesihiihto/lautailu oli yllättävän rankkaa, varsinkin tällaselle rapakuntoiselle. Voin kertoa, että olin "bugged", kuten täällä sanotaan!! (kirjoitusasusta ei tietoa...)
Lopuksi pääsin todistamaan jotain tosi hienoa! :) Nimittäin mun pomo istuu pyörätuolissa, eikä oo sen takia päässyt noin 20 vuoteen vesihiihtämään. Ennen onnettomuutta se rakasti vesihiihtämistä ja on haaveillut koko ajan, että joskus vielä hiihtää. Ne oli rakentaneet poikien kanssa vesihiihto -tuolin, jota nyt sitten testailtiin ekaa kertaa. Ihan täydellisesti se ei toiminut ja vielä pyrkivät tekemään siihen parannuksia. Kuitenkin pienen hetken Tim pystyi koittamaan miltä vesihiihto tuntuikaan;
Pakko vielä muutenkin hehkuttaa tuota Timin asennetta. Se on tehnyt muhun suuren vaikutuksen ihmisenä ja ollut yksi parhaimpia tuttavuuksia täällä Dubbossa. Ihminen, joka on aina hyvällä tuulella ja elää elämää 120%:sti, vaikka onkin joutunut onnettomuuteen ja kokenut suuren elämänmuutoksen. Arvostan aina tollasia positiivisen asenteen ihmisiä, jotka haluaa nähdä ja kokea, sekä saavuttaa asioita jotka ei tuu sormia napsauttamalla. Kuten tässä tapauksessa; ostaa oma kahvila ilman mitään alan kokemusta ja tehdä siitä yksi alueen suosituimmista kahviloista, tai löytää keino vesihiihtämiseen vaikka jalat on tunnottomat.
Tästä siis inspiraatiota tulevaan vuoteen! Rajat on tehty rikottaviksi ja kovalla työllä ja tahdolla saavuttaa melkein mahdottomia juttuja! :) Vastoinkäymisiä sattuu varmasti, mutta ratkaisevaa on se, miten niihin suhtautuu.
Huikeeta vuodenvaihdetta ja muistakaa asettaa ensi vuodelle innostavia tavoitteita! :)