♫ Christmas time, mistletoe and wine... ♫

Ensimmäinen joulu Suomen ulkopuolella ja ilman omaa perhettä on nyt vietetty. No joo, kaksi ensimmäistä joulua oon saattanut viettää Ruotsissa, mutta niistä en muista mitään, joten niitä en ota laskuihin mukaan! :)

Täytyy ikävä kyllä sanoa, että varsinaista joulutunnelmaa en Australiassa saavuttanut. Ei vaan kertakaikkiaan tuntunut joululta ilman lunta, omia ihmisiä ja tuttuja jouluperinteitä. Täällä joulu ei vaikuta olevan niin suuri juhla. Usein jos kysyin jonkun joulusuunnitelmia, niin vastaus oli, että "syödään yhdessä joulupäivällinen, mutta muuten ei tapahdu mitään ihmeempää...".

Tässä mun joulu pähkinänkuoressa:

Aatonaattona oltiin illalla ottamassa parit drinksut muutaman työkaverin kanssa;

Täällä joulun "pääpäivä" on 25.pv, joten aattona olin vielä ihan normaalisti töissä. Illalla matkattiin Katen perheen farmille viettämään joulua. Otin myös ekan Skype -puhelun Suomeen ja oli kyllä kiva nähdä joulun kunniaksi perhettä edes virtuaalisesti!

Joulupäivänä lahjat jaettiin jo aamulla, koska pukki on jättänyt ne yön aikana. Heräsin siis jo klo.7 silmät sikkurassa seuraamaan, kun Chloe avasi omat lahjansa;

Meidän muiden lahjat avattiin sitten parin tunnin torkkujen jälkeen :P 

Mäkin sain pari pakettia, jeeeee! En odottanut ainoatakaan lahjaa, joten ihan mahtavaa että muakin muistettiin! Sain paikallista viiniä (naapurikaupungista Orangesta) ja puiset helmet, oman kadonneen puu-koruni tilalle...

ja töistä saatu lahjakortti muutti muotoaan joulun jälkeen tällasiksi;

Lahjojen jaon lisäksi meidän joulupäivään kuului jouluruoka, joka näytti tältä; 

eli salaatteja, kinkkua ja kanaa. Ateria oli kylmä, koska yleensä jouluna on kuuma :P 

Tänä vuonna joulupäivän sää ei kyllä suosinut, vaan vettä satoi kaatamalla!

Tapaninpäivänä lähdin mun pomon ja sen perheen kanssa vesihiihtämään. Se oli kyllä joulun paras päivä, oli huippua! Täältä vajaan tunnin ajomatkan päässä on pato/tulvinut joki/mikävesialuenytonkaan :D ja siellä vietettiin koko päivä aamusta iltaan. Vesihiihto tuntuu olevan tällä alueella iso juttu ja monet perheet oli viettäneet koko joulun tuolla Wellingtonissa; mökissä tai asuntovaunun kanssa.

  Ekaksi me veneiltiin hetki mun pomon perheen veneellä;

(kuvassa oikealla mun pomo Tim, vasemmalla Timin poika Ben ja Benin tyttöystävä Laura)

...mutta sitten tää vene meni rikki!! Just kun mun piti päästä kokeilemaan vesihiihtoa ekaa kertaa elämässäni! Voin kertoa, että harmitti... Mutta eihän mulla niin huono tuuri voisi olla, eli kaikki kääntyikin vielä hyväksi ;)

Kun oltiin lähdössä pois, törmättiin tuttuihin, joiden seuraan saatiin liittyä! Tää toinen vene olikin paljon tilavampi, uudenaikaisempi ja "prameampi". En tiedä miksi en siitä sitten kuvaa hoksannut ottaa, heh!

Tuolla "padolla" veden määrä vaihtelee paljon ja vettä oli tällä hetkellä todella vähän. Silti veden alla oli tosi paljon puita (Näytti mun mielestä tosi kivalta, mutta oli vaikeeta saada vangittua näkymää kuvaan). En tiedä miten paljon puita vedessä onkaan silloin kun vesi on korkealla, ja mitenköhän usein niihin "näkymättömiin" puihin törmää vesihiihtäessä?!

Yleisönä meillä oli tietysti lehmiä;

Mä kokeilin vesihiihtoa aluksi "biscuitilla" (?!) joka oli sellanen lasten lauta, jonka päällä olin polvillani ja sidoin jalat kiinni lautaan. Sen jälkeen lautailin kunnon boardilla;

Vesihiihto/lautailu oli yllättävän rankkaa, varsinkin tällaselle rapakuntoiselle. Voin kertoa, että olin "bugged", kuten täällä sanotaan!! (kirjoitusasusta ei tietoa...)

Lopuksi pääsin todistamaan jotain tosi hienoa! :) Nimittäin mun pomo istuu pyörätuolissa, eikä oo sen takia päässyt noin 20 vuoteen vesihiihtämään. Ennen onnettomuutta se rakasti vesihiihtämistä ja on haaveillut koko ajan, että joskus vielä hiihtää. Ne oli rakentaneet poikien kanssa vesihiihto -tuolin, jota nyt sitten testailtiin ekaa kertaa. Ihan täydellisesti se ei toiminut ja vielä pyrkivät tekemään siihen parannuksia. Kuitenkin pienen hetken Tim pystyi koittamaan miltä vesihiihto tuntuikaan;

                                                     

Pakko vielä muutenkin hehkuttaa tuota Timin asennetta. Se on tehnyt muhun suuren vaikutuksen ihmisenä ja ollut yksi parhaimpia tuttavuuksia täällä Dubbossa. Ihminen, joka on aina hyvällä tuulella ja elää elämää 120%:sti, vaikka onkin joutunut onnettomuuteen ja kokenut suuren elämänmuutoksen. Arvostan aina tollasia positiivisen asenteen ihmisiä, jotka haluaa nähdä ja kokea, sekä saavuttaa asioita jotka ei tuu sormia napsauttamalla. Kuten tässä tapauksessa; ostaa oma kahvila ilman mitään alan kokemusta ja tehdä siitä yksi alueen suosituimmista kahviloista, tai löytää keino vesihiihtämiseen vaikka jalat on tunnottomat. 

Tästä siis inspiraatiota tulevaan vuoteen! Rajat on tehty rikottaviksi ja kovalla työllä ja tahdolla saavuttaa melkein mahdottomia juttuja! :) Vastoinkäymisiä sattuu varmasti, mutta ratkaisevaa on se, miten niihin suhtautuu. 

Huikeeta vuodenvaihdetta ja muistakaa asettaa ensi vuodelle innostavia tavoitteita! :)

Greetings from Dubbo! :)

Kun olin 9-vuotias, opettaja kysyi koulussa haluaisinko kirjekaverin ulkomailta, jotta pääsisin harjoittamaan kielitaitoa myös vapaa-ajalla. Halusin kirjekaverin jostain lämpimästä maasta, joka on kaukana Suomesta ja jossa on erilaisia eläimiä, joten valitsin Australian. Aloin kirjeenvaihtoon samanikäisen Katen kanssa. 

Kuka olisi uskonut silloin, että tavataan vielä joskus kasvokkain?! En mä ainakaan, mutta noin kuukausi sitten todella tavattiin livenä ja vieläpä asuttiin monta viikkoa saman katon alla! :)

Onhan tää nyt hauskaa; 20 vuotta sitten Johanna kirjoitti      ”I am 9 years old. I love singing. I have a dog. My favourite colour is green.” ja Kate vastaa :  ”I live in a farm and we have 200 sheeps, 300 cows, 120 budgies, 5 dogs, 5 kangaroos, 5 cats… I love running and soccer.” Eli nyt jutut on vähän eri tasolla kuin silloin, haha! 

Asuin Katen luona noin kuukauden ja samassa talossa asui myös Katen 2-vuotias tyttö Chloe ja Katen paras kaveri Nat. Tällä hetkellä asun hostellissa, mutta jouluksi palaan taas takaisin Katen perheen luo. Oli hauskaa tulla tänne Dubboon, kun en tiennyt yhtään minkälainen tyyppi on vastassa, mitä nyt Facebookin kuvista voi päätellä. Kate on mukava, eloisa ja todella vieraanvarainen, niin kuin kaikki Aussit taitaa olla! Mitään superystäviä meistä ei loppujen lopuksi tullut, mutta olisihan se aika epätodennäköistä, että tää tuntematon ihminen pallon toiselta puolelta olisi sattunut olemaan mun sielunsisko. 

Vieraanvaraisuuteen liittyen, tulee välillä ihan huono omatunto siitä miten anteliaita ihmiset on! En vaan viitsi aina kieltäytyäkään, kun tää reissaaminen vaatii rahaa joka käänteessä eikä tiedä millaisia aikoja vielä on edessä. Ennen kuin muutin tänne hostelliin, sain asua ilmaiseksi omakotitalossa ja mulla oli oma huone tällasen "kämppiksen" kanssa; 

 Usein ruoka tuli pöytään valmiina (Yleensä aamulla munia ja pekonia, sekä vaaleinta toastia mitä löytyy, eli tuun varmasti paisumaan täällä niin kuin pullataikina!?). Jos täytyi päästä johonkin, niin sain kyydin. Sain myös käyttööni pyörän, jotta pääsin liikkumaan vielä vapaammin. Ja kypärän, jota on myös parempi käyttää, koska täällä saa sakkoja tosi helposti kaikenlaisesta, joten sääntöjen rikkomiseen mulla ei taida olla varaa! 

Esimerkiksi jos ylittää suojatien punaisilla valoilla tai ylittää tien kohdasta jossa ei ole suojatietä, voi ilmeisesti saada satojen dollareiden sakon!? Samoin alkoholisäädökset on täällä tiukkoja ja sakkoja tulee ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kaveri sai päälle 100 dollarin sakon, kun joi omaa juomaa kadulla. (Tai no, tarkemmin ottaen sakko tuli siitä, kun poliisi käski kaatamaan juoman pois, mutta kaveri otti kulauksen ennen kuin kaatoi sen pois ;) ) Lisäksi jos ala-ikäinen juo tai ostaa alkoholia, saa siitä huomattavasti suuremman sakon kuin Suomessa. Korjatkaa jos oon väärässä; Suomessa sakko olisi varmaan jotain kymmenien eurojen luokkaa? Täällä se olisi n.2500 dollaria!! Ja vielä sakkoihin liittyen pakko mainita; olin ensimmäisenä päivänä töissä hihattomalla paidalla ja pomo sanoi työpäivän päätteeksi, että ”Laita huomenna t-paita päälle, muuten voin saada isot sakot! ” :D

Siitä puheen ollen nyt voin alkaa kutsumaan mun matkaa Workingholidayksi, koska tosiaankin sain ekan työpaikan! J Wohooo! Teen töitä kahvilan keittiöllä, ”kitchen handina”. Meillä on perus kahvilatuotteiden lisäksi aamupala- ja lounasruoat, eli mun työ on pääasiassa auttaa pääkokkia annosten teossa. Aikaisemmin oon tehnyt keittiötöitä todella vähän, sillä yleensä mun työt ravintola-alalla on painottunut asiakaspalvelun puolelle. Lisäksi siitä, kun tein töitä keittiössä (pikaruoka/grilli), on lähemmäs 10 vuotta aikaa. Tässä nykyisessä työpaikassa ei juurikaan ole ollut aikaa opetteluun ja asioitten sisäistämiseen. Lisähaasteensa edellisiin töihin verrattuna on toki se, että Menut on englanniksi. Pomo sanoi ekoina päivinä, ettei yleensä palkkaa sellaisia, kenellä on niin vähän ravintola-alan kokemusta, kuin mulla oli, mutta jostain syystä halusi antaa mulle mahdollisuuden. Jo muutaman päivän jälkeen sain kuitenkin kovasti kehuja, joten todistin sen mitä oon aina painottanut, että kovalla tahdolla ja hyvällä asenteella peitotaan kokemus mennen tullen! ;) Mun aikana tuolla samassa paikassa on käynyt jo 3 muutakin uutta työntekijää kokeilemassa (kaikilla aikaisempaa keittiökokemusta) mutta kukaan ei saanut jäädä.

Viime aikoina oon siis todella päässyt näkemään niin töissä kuin vapaa-ajalla oikeaa Australialaista elämää backpacker –elämän sijaan. On kyllä hienoa nähdä paikallista eloa ja erityisesti odotan, että pääsen näkemään Aussi-joulun. Tuntuu hullulta, että joulu on jo ihan oven takana ja kaupoissa soi joululaulut, kun ulkona paahtaa 30-40 asteen helle! Joulusta muistuttaa myös nää HUGET jouludecot, joita oon bongaillut monien talojen pihoilta. 

Ja tosiaan, kun viime postauksessa valitin lämpötiloista, niin nyt on todellakin kuivan KUUMA! Ja mähän nautin! Paikalliset tuntuu viettävän päivisin paljon aikaa varjossa ja esim. noi mun vanhat kämppikset käytti joka viikko feikki-rusketusta, kun mä taas otin oikeeta väriä. Paikalliset tuntuu myös liikkuvan päivisin paikasta toiseen autolla, koska kuka hullu tuolla kuumuudessa nyt pyöräilisi?! Paitsi minä!

Ihan yhtä tapahtumarikasta täällä maalla ei oo ollut kuin Sydneyssä, mutta oon päässyt esim. tutustumaan Katen perheen farmiin… 

…käynyt eläintarhassa…

(bongasin ekan Koalan, niiiiiin suloinen!? <3 )

(Ja toteutin unelman Norsulla ratsastamisesta, hahhah!)

Lisäksi oon käynyt aina välillä juhlimassa Katen veljien ja kavereitten kanssa, mutta näistä illoista  ei löydy kuvamateriaalia :P

Mutta jos totta puhutaan, niin kaipaan kyllä paikkoihin missä on enemmän elämää ja muita reissareita. Vaikkakin, kuten sanottu, muutin juuri hostelliin ja täällä on taas ollut ihan huipputyyppejä! (Muuten tää hostelli onkin ihan kaamee räkälä, joten vain ihmiset tekee tästä mulle kodin!) Oon nyt kuitenkin päättänyt jatkaa matkaa uuden vuoden aattona. Siitä, mihin tie vie seuraavaksi, kirjottelen varmaan ensi vuoden puolella. 

Voin kertoa, että ensimmäiset haikeuden tunteet on tullut tätä biisiä kuunnellessa; http://open.spotify.com/track/498HtfjRuiUvjdDSNeHzbp. 

Sen myötä, lämpösiä ajatuksia Suomeen ja niiiiiiiin ihanaa joulua!! <3

♫ Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan ba-ba-da-du-da-pa-pa-pa-duu-da-da-daaaaa!! ♫

Kohta kaksi viikkoa takana Aussielämää ja huhhuijaa miten aika lentää! Koko ajan on ollut niin paljon actionia, ettei oo ehtinyt kirjoittamaan. Nyt oon flunssaisena ja vietän ekaa kertaa yksinäistä päivää, joten tää on hyvä hetki myös laittaa ajatuksia ylös. Niiiiin hienoa, että sain pariksi päiväksi käyttööni kaverin huoneen, kun se on itse työmatkalla! Saan flunssailla täällä yksin, pestä pyykkiä ja hengailla vaikka omalla partsilla, jos en jaksa lähteä mihinkään. Tää sattui juuri oikeaan hetkeen.

Australia on ihana! <3 Ekalla viikolla on ollut tosi paljon ohjelmaa ja oon ottanut vielä täysin lomailun ja kielikylvyn kannalta, joskin ihan näinä päivinä aijon aktivoitua myös työnhaussa. Ostin Ultimate Oz -firman kautta "aloituspaketin", eli niiden kautta on ollut viime viikon ajan ohjelmaa, bileitä, tietoiskuja ja kaikkea mitä aloittava backpackeri voi tarvitakaan. Samalla pääsi tutustumaan samassa tilanteessa oleviin nuoriin muista maista. Käytiin mm. parilla risteilyllä (joista toisella mentiin bongailemaan delfiinejä), käytiin hiekkadyyneillä laskemassa mäkeä, oltiin pari päivää maalla leirillä, käytiin rannalla, vietettiin Hawaiji -kemut...en edes muista mitä kaikkee! Olin kuullut aikaisemmin vain huonoa palautetta aloituspaketeista, mutta itse ainakin suosittelen! Saan tästä viikosta varmaan vielä parempia kuvia myöhemmin, joten lisäilen niitä sitten joko tänne tai Facebookiin. (Välihuomiona; Oon näköjään todella huono sijoittelemaan kuvia tähän blogiin/ saamaan tämän näyttämään hyvältä, joten jos jollain on IT-vinkkejä aiheeseen liittyen, niin otan ilomielin vastaan!)

Oon tutustunut moniin hyviin tyyppeihin, ja muutenkin löytänyt superhyviä kontakteja yllättävistäkin paikoista! Eli aina kannattaa kyllä avata suunsa ja verkostoitua. Esim. löysin kontaktin jonka kautta saattaisin saada bändin (mutta en nyt usko että se toteutuu ainakaan tässä kohtaa,kun en oo jäämässä Sydneyyn), ja tutustuin myös huippukivaan tyttöön joka haluais tehdä musta jutun New Yorkilaiseen lehteen! :D Katsotaan mitä sen pomo on mieltä, mutta hauska ajatus silti! Muutenkin täällä oon löytänyt ihmisiä monenlaisista paikoista ja heti lentokoneesta ja -kentältä lähtien on jäänyt kavereita. Toki myös hostellit ja baarit on ollut loistopaikkoja löytää samanhenkistä porukkaa.

Mutta kyllä mulla myös on ollut suurimmat haasteet ja epämukavuus -fiilikset juuri ihmisten ja kielitaidon kanssa. Välillä on haastavaa päästä porukoihin, joissa kaikki muut puhuu englantia äidinkielenään. Mulla on sanat hukassa enkä pysy aina ihan kärryillä, joten jotkut britit ja jenkit saattaa pitää mua todella kuivana tyyppinä :P . Oon myös huomannut että en kertakaikkiaan tykkää brittitytöistä, haha! No en mä nyt oikeesti ketään tuomitse sen perusteella, mutta yleisesti ottaen ne on vaikeasti lähestyttävimpiä, ylimielisimpiä ja haluavat olla keskenään. Pakko samaan hengenvetoon kuitenkin todeta, että brittipojat puolestaan on tosi kivoja ja välittömiä!


Paikalliset on tosi ystävällisiä ja avuliauta kuten oletinkin. Esim. kadulla en koskaan saa rauhassa avata karttaa ja tutkia mihin oon menossa (haha!), koska joku ehtii heti kysyä mitä etsin ja neuvomaan mut perille. Eilen olin lähdössä kiireessä täältä kaverin kämpältä ulos ja en saanut ulko-ovea lukittua (one of those Whaaaat -moments). Hetken kun siinä ähelsin paniikissa, niin naapuri tuli                                                                                          rappuun kysymään et onko mulla kaikki hyvin ja opasti miten ovi lukitaan. 

Whaaaat -hetkistä tuli mieleen, että OHO -hetkiä on kyllä kans ollut riittämiin. En edes enää muista, mitä kaikkea sähelsin alkuaikoina, mutta viimepäivinä tuntuu, että kaikki on mennyt rikki mihin kosken!? Aurinkolasit hajosi, puhelin ja tietokone alkoi sekoilemaan, kaverin kahvikone meni rikki... Eli myös täällä oon aikamoinen Hessu Hopo!

Eläimistä, jotka on mun toivomuslistalla, en oo vielä bongaillut muuta kuin Kengurun. (Kangaroo-Josie, kuvassa) Kengurua oon myös maistanut pariin otteeseen! :P Eilen opin, että sillä on merkitystä miten päin kengurua leikkaa, jotta se ei ole sitkeetä.

Lopuksi kerron jotain mitä en oikeesti haluais kertoo; Yllättävintä on ollut se ettei täällä oo ollut niin lämmintä kuin oletin! No on kyllä ollut paljon hyviäkin päiviä, mutta tuulee aika paljon, joten harvoin on superkuuma. Mutta ei kai tässä vielä huolta, kesä menee koko ajan pidemmälle ja kohta siirryn sisämaahan ja saan varmasti tuntea mitä on kunnon kuumuus!

Maananataina lähden tutustumaan maalaismaisemiin, eli muutan Dubboon. Tekee varmasti ihan hyvää, että ei oo jatkuvasti bileitä ja houkutuksia käyttää rahaa ennen kuin saan töitä! :) Sitäpaitsi ehdin täälläkin jo pienessä ajassa pettymään miehiin, joten toivon että maalla mua tulee tosiaankin vastaan vain lehmiä ja kenguruita! ;)

Kiitos Sydney, kohtelit mua hyvin ja ehkä vielä nähdään! <3

Show them no fear, sing them goodbye, leave all but your heart and you are free to fly!

Tää pätkä Laurin Heavy –biisistä on aina tuntunut omalta. Paljon tuli ennen lennettyäkin paikasta toiseen ja etsittyä levottomasti ”uusia alkuja”. Välillä tekee hyvää lähteä ja päästää irti KAIKESTA, jotta voi palatessa tai seuraavaan paikkaan siirtyessä tarttua ainoastaan niihin juttuihin, mihin aidosti haluaa tarttua. Oli sitten kyse konkreettisista asioista tai ihmisistä, luonteenpiirteistä tai ajattelumalleista.

Nyt Tampere on pitänyt otteessaan jo monen monta vuotta. Ja eipä sillä, tämä jos mikä on tuntunut kodilta ja tuntuu edelleen. (!!!) Kuitenkin mun sydän on jo jonkin aikaa huutanut muutosta. Ja nyt AUSTRALIA huutaa mun nimeä! <3 En todella tiedä, mistä tää ajatus lähti, mutta jokin Ausseissa alkoi kesän aikana vetämään puoleensa. Nyt on pakko heittää rinkka selkään ja lähteä ottamaan selvää mikä se on!?

Niinpä, rinkka! Siinä on mun ensimmäinen haasteen paikka. Miten ihmeessä saan elämäni mahtumaan siihen!? Voin kertoa ettei tuu olemaan helppo juttu mulle, koska kannan puolta omaisuuttani mukana viikonloppumatkoillakin. Pari kertaa oon koittanut koepakata, mutta siitä on seurannut vaan jäätävä ahdistus, kun huomaan että tavarat ei kertakaikkiaan mahdu rinkkaan vaikka kuinka yrittää sulloa ja käyttää voimaa! Pakkaamiseen ja valmisteluihin liittyen muuten suosittelen muille yhtä kokemattomille matkaajille Madventures –Uusi kansainvälisen seikkailijan opas –kirjaa. Siinä on mm. hyvät listat siitä, mitä tulee ottaa huomioon ennen matkaa ja mitä rinkasta pitäisi löytyä. Itsehän oon kyllä noudattanut kyseisen kirjan oppeja kaikin puolin orjallisesti; hankin jopa kasveilleni (Chili) ja lemmikeilleni (Karvaturpa) sijaiskodit, kun kirja niin kehotti tekemään. 

No haasteita mulla varmasti riittää matkassa myöhemminkin. Suurimpana asiana mietityttää se, että kun moni lähtee maailmalle ”etsimään itseään”, niin itse pelkään "menettäväni itseni". Tarkoitan sitä, että Jossu on Jossu vain suomeksi. En tiedä miten sulkeutunut ihminen musta kuoriutuukaan, kun en voi kommunikoida omalla kielellä enkä sanoa sitä, mitä mielessä liikkuu. Mutta JOS opinkin elämään ja olemaan oma itseni myös englanniksi, niin tää matka on lottovoitto!

Mutta tämän syvällisen tausta –filosofian ohella, onhan tää nyt hiton siistiä!!! Ensi viikolla mua ympäröi kuuma helleaalto, uusia ihmisiä, tuntemattomia seikkailuja ja kaikki Vili Vilperistä tutut eläimet ;) Toivottavasti mahdollisimman pian myös ensimmäinen ulkomaan työkokemus. Mieluiten löydän itseni tekemästä jotain mitä en Suomessa tekisi, esim. ajamassa traktorilla tai tekemässä töitä eläintarhassa.

Kesä 2014 oli mielettömän ihana. Kohta treffaan taas auringon kanssa ja uskon saavani siitä saman aurinkoenergian, huolettoman ja ihanan fiiliksen, mikä aavistuksen katosi syksyn myötä. Aijon kyllä ottaa tästä kaiken irti ja antaa itselleni luvan kokea mahdollisimman paljon uutta, sekä tehdä asioita eri tavalla kuin normaalisti tekisin. 
Mieli ja sydän avoinna, uteliaisuutta unohtamatta!

…hassuinta lähdössä on muuten se, että jos aikataulu paluun suhteen pitää paikkansa, niin viimeisimpien laskujeni mukaan vastassa on myös 6 täysin uutta ihmistä!? On tää vähän erilaista lähteä reissuun kolmenkympin kynnyksellä! :D Tsemppiä siis kavereille vähän erilaisiin haasteisiin! 

Lopuksi vielä biisi, jonka sanat istuu kuin nenä päähän! Tuntui aika friikiltä laulaa yksin puhelimelle, eikä kuvakaan ihan osunut kohdalleen. (Äläkä edes kysy miksi tää on kuvattu kylppärissä, haha!) En nyt silti jaksa viilata ääntä tai esiintymistä tämän kummemmin, vaan läväytän videon ilmoille, ja sanathan tässä oli ne tärkeimmät! :)) ( Laura Moisio - Revi mut ) 

P.S. Monet on pelotelleet mua Australian tarkoista maahantuontirajoituksista. Jäänköhän tullissa kiinni eläinten salakuljetuksesta, koska mun maha on nyt jo täynnä PERHOSIA!!?

Valokuvat tässä postauksessa: Milla Makkonen
Kuvauspaikkana vanhat koti -kulmat Tampellan lähistöllä :)