Terveisiä erämaasta! :) Kohta kaksi kuukautta oon ollut töissä farmilla, joka on todellakin "keskellä ei mitään". En osannut edes kuvitella, että joku voi asua näin kaukana kaikesta. Työpaikkailmoituksessa luki, että paikka sijaitsee 400 km Alice Springsistä ja ajattelin, että siinä on mainittu lähin suuri ja tunnistettava kaupunki. Myöhemmin ymmärsin, että se tosiaankin on AINOA "lähellä" oleva kaupunki.
Ennen tänne tuloa kysyin farmiemännältä osoitetta, jotta voisin ilmoittaa sen kotiväelle. Osoite oli pelkkä postilokero. Kun kysyin käyntiosoitetta, ei sellaista ollut. Eli täällä ei ole edes tien nimiä! Voin kertoa, että vähän jännitti, kun odotin että joku tuntematon tyyppi tulee hakemaan mut paikkaan, johon ei ole minkäänlaisia koordinaatteja ja jossa ei edes toimi puhelinyhteys. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että paria tuntia ennen mun lähtöä kaupungin hostellilta joku Aussie jätkä varoitteli, että kai mulla on a) puukko mukana ja b) tappelutaitoja, koska ilman niitä ei kuulemma kukaan hullu lähde Outbackkiin! ;D
Neverending roads. Punaista hiekkaa, suoraa tietä, samanlaisia maisemia joka puolella.
Onneksi kuitenkin jälkikäteen perhe osoittautui täysijärkiseksi ja työpaikka todelliseksi. Monella tavalla mulla on käynyt oikeastaan aika hyvä säkä tämän työn suhteen. Työnkuva (lähinnä siivoamista ja kotiapulaisen työtä), työajat ja palkka on kunnossa. Asuminen ja ruoka on ilmaisia. Ja vieläpä työkavereista löytyi toinen reissari, Uusi Seelantilainen Lucy, jonka kanssa arki on täällä paljon hauskempaa!
 |
| Aina lenkillä bongaan monenmonia lehmiä... |
 |
| ...vähintään yhtä paljon kenguruita.... |
 |
| ja hyvällä säkällä villihevosia! |
Miten täällä voi joku elää??
Moni asia ihmetytti ennakkoon, että miten asiat voi toimia ja elämä pyöriä NÄIN korvessa. Esimerkiksi kauppareissut, postin kulkeminen, koulussa käyminen...
Posti toimitetaan tänne kerran viikossa lentokoneella. Tällä perheellä on ihan oma lentokenttä 5-10 minuutin ajomatkan päässä. Olin muuten ihmeissäni, kun ekaa kertaa lähdin mukaan postinhaku reissulle perheen 12-vuotiaan pojan kanssa. Sinne mentiin autolla, mutta mä en ollut kuskina, vaan tää poika omalla autollaan. Nuorena täällä aloitetaan "autokoulu"...?! :D
Ruokaostokset toimitetaan joka toinen viikko rekalla. Ruokamäärät onkin valtavia ja tämän farmiemännän keittiöstä tuntuu löytyvän aina kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Kun tulin tänne, huolehdin ennakkoon, että kuinkahan pärjään jos ruokaa ei oo riittävästi tai se ei oo hyvää. Nyt huolehdin (todella!!) lisäkiloista, koska ruoka on aivan liian hyvää!
Koulua käydään kotoa käsin. Opettajat pitää netin kautta tunteja näille farmilapsille ja lisäksi äiti tai joku muu opettaja opettaa paikan päällä. Monet backpackeritkin ilmeisesti hoitaa tollasta kotiopen hommaa, eli siihen ei vaadita opettajan koulutusta. Toi olisi kyllä aika huippuduuni!
Apuaaa, mähän pelkään vaikka mitä!?
Pakko vielä palata tähän aiheeseen, koska täällä oon joutunut kohtaamaan monenlaisia pelkoja.
- Kun tulin tänne, kuulin että Wolf creek -sekopää asuu tässä ihan ”lähellä”. Niin lähellä, kun täällä nyt voi asua, eli muutamien satojen kilsojen päässä. Wolf Creek on siis tositapahtumiin perustuva leffa, jossa tää hullu tappaa backpackereita. Kyseinen leffa (ja kaikki muutkin kauhutarinat, joita oon farmeista kuullut…) oli ennen tänne tuloa saada mut jo perumaan koko jutun! En oo kylläkään katsonut ko.elokuvaa, enkä todellakaan aijo katsoa, ennen kuin täältä kotiudun...
- Sammakot!! Ei hitto mä vihaan niitä nykyään sydämeni pohjasta! En edes tiennyt, että pelkäisin sammakoita, mutta täällä niitä on vaan kerta kaikkiaan liikaa ja ne tulee joka paikkaan. Mun eka kosketus sammakoihin oli se, että vessaa huuhtoessa kokonainen sammakkoperhe huuhtoutui viemäriin. Tämän jälkeen heräsin muutamana yönä siihen, että sammakko oli mun sängyssä! En varmaan koskaan unohda sitä tunnetta, kun sammakon kylmä ja niljakas iho tuntui omaa ihoa vasten! Muut vaan nauraa tälle mun sammakkokammolle ja vitsailee sammakkoprinssistä, joka sitkeästi on koittanut herätellä mua öisin! :D
- Eksyminen ja katoaminen jäljettömiin. Kuten jo mainitsinkin, täällä ei toimi puhelinyhteydet ollenkaan ja nettiyhteyskin vain tietyssä kohdin. Jos lähden lenkille ja eksyn, ei GPS tai puhelinsoitto kaverille auta.
- Hämähäkit. Australiassahan on kaiken maailman myrkkyhämähäkkejä, ja täällä oon ekaa kertaa joutunut kohtaamaan niitä silmästä silmään. Tässä yhtenä päivänä meidän tehtävänä oli siivota huone, jossa vilisi juurikin niitä punaselkäisiä myrkyllisiä kavereita. Niistä oli vaan pakko päästä eroon, joten ei auttanut kuin koittaa saada hengiltä ne ennen kuin ne pääsi liian lähelle.
- Käärmeet. Näitä en oo vielä kohdannut, eli oon ollut tosi onnekas! Kuitenkin tiedän, että täällä farmilla käärmeitä on joka paikassa. Osa käärmelajeista on sellaisia, että ne lähtee jahtaamaan ihmistä ja ovat todella vikkeliä. Nää farmilaiset on kertonut tarinoita, että jotkut vanhat työntekijät on löytänyt käärmeitä niin vessanpöntöstä kuin sängystäänkin.
Suunnilleen 4-6 viikon välein täällä saa noin viikon verran palkallista vapaata palkkioksi siitä, että elää eristyksissä. Mä sain jo pääsiäisenä ensimmäiset vapaapäivät. Silloin täällä lähistöllä järjestettiin Rodeo –tapahtuma. Pakkohan sinne oli lähtee katsomaan paikallista meininkiä ja todistamaan livenä miten hullu laji se on. Kisaamista oli villeillä hevosilla, härillä ja aaseilla. Illalla pääsi bongaamaan paikallisia cowboysseja tansseissa ja viimeinen yö vietettiin tähtitaivaan alla ”Swagissa” nukkuen. Tähtitaivas onkin täällä uskomattoman hieno ja vielä ennen täältä lähtöäni aijon viettää illan tähtiä tuijotellen. Pääsiäislomalla Rodeossa
Tässä kuvien ja videon muodossa tunnelmaa Rodeosta...
Näiden selkään olisin saattanut hypätäkin:
Mutta EN tämän:
 |
| AUTS! |
