Vesi on täydellisen lämpöistä, kirkasta ja aallot on pieniä, joten uintisää on täydellinen. Rannalla bändi alkaa soittaa livemusaa ja muutenkin paikalla on kaikenlaisia "yksityisyrittäjiä"; yksi tarjoaa kasvomaalauksia ja toinen hierontaa. Matkalla takaisin hostellille ostan "jugurttibaarista" lempparivälipalan. Kun tuun takasin hostellille on vielä tosi kuuma, mutta se ei haittaa, koska voin jatkaa auringonottoa ja uimista altaalla. Perfect day. Ja tollasia oli mun peruspäivät Byronissa.
Ääääääää, siis mun sydän itkee vieläkin Byron Bayn perään! Tiedättekö sen tunteen, kun jossain paikassa on sellanen tunnelma, että sydämen valtaa hyvä fiilis ilman sen ihmeempää syytä? Mulle tää oli sellainen paikka. Kaupunki, jota tulee ikävä ja johon toivon vielä päätyväni uudelleen.
Yhtenä rantapäivänä tehtiin ajankuluksi hiekka-kilppari |
Tunnelman Byronissa loi hyvin pitkälti se, että siellä oli todella paljon muusikoita, taiteilijoita ja taidetta arvostavia tyyppejä. Senpä takia itsekin inspiroiduin musisoimaan kadulla! En oo jostain syystä koskaan aikasemmin kokeillut vastaavaa. Yhtenä iltana kävelin yksin Byronin pääkatua pitkin ja jäin kuuntelemaan yhtä kitaristia. Aloin laulaa ja se tykkäs mun äänestä, joten jatkettiin yhteismusisointia. Paikassa, jossa tää kitaristi soitti oli aivan ihana kaiku, joten laulu kuului hyvin ilman mikkiä ja nautin niiiiin paljon!
Oli uskomatonta, että jokaikinen ohikulkija pysähtyi fiilistelemään. Ihmiset vaihtoi kadun toiselta puolelta kuuntelemaan meitä. Ja vielä parin päivän päästä törmäsin kaupungilla jätkään joka tunnisti mut ja tuli jälkikäteen kiittelemään. Tunsin oloni ihan julkkikseksi, hahaha. Niin ja tän mun kitaristin viimeisin kommentti mulle oli, että "You are a singer with a big soul in your voice", ja se on kyllä juuri se, mitä eniten haluankin kuulla.
Menin vielä toiseenkin otteeseen laulamaan kadulle ja lisäksi osallistuin Byronissa Open Mic -iltaan.
Kävin myös itse kuuntelemassa livemusaa pariin otteeseen, koska joka ilta jossain kahvilassa oli tarjolla akustista musiikkia. Lähinnä kävin kuuntelemassa sellasta paikallista laulaja/kitaristi/lauluntekijää kuin Nick Cunningham. Tosi taitava, suosittelen!
Yhtenä aamuna käytiin Byron Bayn majakalla ihailemassa auringonnousua. Toi paikka on Australian itäisin kohta.
Piti herätä hullun aikaisin, koska aurinko nousi joskus kuudelta ja kävelymatkaa oli muutama kilometri.
Byronissa kävin myös maastoratsastamassa;
En oo ratsastanut koskaan!! Piti sitten lähtee ihan Australiaan sen kokemuksen takia, haha!
Byron Bayssa mun lempikauppa oli pikkuputiikki, jossa myytiin paikallista taidetta. Mun olis tehnyt mieli ostaa sieltä vaikka mitä, mutta en tietty jaksa kantaa mitään ylimääräistä rinkassani. Viimeisenä päivänä ajattelin, että mun on kuitenkin PAKKO saada jotain muistoksi. Nyt mun mukana kulkee tällaiset kivet, jotka muistuttaa mua tästä paikasta, fiiliksistä ja tapahtumista täällä, sekä rennosta elämänasenteesta, joka Byronissa vallitsi;