♫ Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan ba-ba-da-du-da-pa-pa-pa-duu-da-da-daaaaa!! ♫

Kohta kaksi viikkoa takana Aussielämää ja huhhuijaa miten aika lentää! Koko ajan on ollut niin paljon actionia, ettei oo ehtinyt kirjoittamaan. Nyt oon flunssaisena ja vietän ekaa kertaa yksinäistä päivää, joten tää on hyvä hetki myös laittaa ajatuksia ylös. Niiiiin hienoa, että sain pariksi päiväksi käyttööni kaverin huoneen, kun se on itse työmatkalla! Saan flunssailla täällä yksin, pestä pyykkiä ja hengailla vaikka omalla partsilla, jos en jaksa lähteä mihinkään. Tää sattui juuri oikeaan hetkeen.

Australia on ihana! <3 Ekalla viikolla on ollut tosi paljon ohjelmaa ja oon ottanut vielä täysin lomailun ja kielikylvyn kannalta, joskin ihan näinä päivinä aijon aktivoitua myös työnhaussa. Ostin Ultimate Oz -firman kautta "aloituspaketin", eli niiden kautta on ollut viime viikon ajan ohjelmaa, bileitä, tietoiskuja ja kaikkea mitä aloittava backpackeri voi tarvitakaan. Samalla pääsi tutustumaan samassa tilanteessa oleviin nuoriin muista maista. Käytiin mm. parilla risteilyllä (joista toisella mentiin bongailemaan delfiinejä), käytiin hiekkadyyneillä laskemassa mäkeä, oltiin pari päivää maalla leirillä, käytiin rannalla, vietettiin Hawaiji -kemut...en edes muista mitä kaikkee! Olin kuullut aikaisemmin vain huonoa palautetta aloituspaketeista, mutta itse ainakin suosittelen! Saan tästä viikosta varmaan vielä parempia kuvia myöhemmin, joten lisäilen niitä sitten joko tänne tai Facebookiin. (Välihuomiona; Oon näköjään todella huono sijoittelemaan kuvia tähän blogiin/ saamaan tämän näyttämään hyvältä, joten jos jollain on IT-vinkkejä aiheeseen liittyen, niin otan ilomielin vastaan!)

Oon tutustunut moniin hyviin tyyppeihin, ja muutenkin löytänyt superhyviä kontakteja yllättävistäkin paikoista! Eli aina kannattaa kyllä avata suunsa ja verkostoitua. Esim. löysin kontaktin jonka kautta saattaisin saada bändin (mutta en nyt usko että se toteutuu ainakaan tässä kohtaa,kun en oo jäämässä Sydneyyn), ja tutustuin myös huippukivaan tyttöön joka haluais tehdä musta jutun New Yorkilaiseen lehteen! :D Katsotaan mitä sen pomo on mieltä, mutta hauska ajatus silti! Muutenkin täällä oon löytänyt ihmisiä monenlaisista paikoista ja heti lentokoneesta ja -kentältä lähtien on jäänyt kavereita. Toki myös hostellit ja baarit on ollut loistopaikkoja löytää samanhenkistä porukkaa.

Mutta kyllä mulla myös on ollut suurimmat haasteet ja epämukavuus -fiilikset juuri ihmisten ja kielitaidon kanssa. Välillä on haastavaa päästä porukoihin, joissa kaikki muut puhuu englantia äidinkielenään. Mulla on sanat hukassa enkä pysy aina ihan kärryillä, joten jotkut britit ja jenkit saattaa pitää mua todella kuivana tyyppinä :P . Oon myös huomannut että en kertakaikkiaan tykkää brittitytöistä, haha! No en mä nyt oikeesti ketään tuomitse sen perusteella, mutta yleisesti ottaen ne on vaikeasti lähestyttävimpiä, ylimielisimpiä ja haluavat olla keskenään. Pakko samaan hengenvetoon kuitenkin todeta, että brittipojat puolestaan on tosi kivoja ja välittömiä!


Paikalliset on tosi ystävällisiä ja avuliauta kuten oletinkin. Esim. kadulla en koskaan saa rauhassa avata karttaa ja tutkia mihin oon menossa (haha!), koska joku ehtii heti kysyä mitä etsin ja neuvomaan mut perille. Eilen olin lähdössä kiireessä täältä kaverin kämpältä ulos ja en saanut ulko-ovea lukittua (one of those Whaaaat -moments). Hetken kun siinä ähelsin paniikissa, niin naapuri tuli                                                                                          rappuun kysymään et onko mulla kaikki hyvin ja opasti miten ovi lukitaan. 

Whaaaat -hetkistä tuli mieleen, että OHO -hetkiä on kyllä kans ollut riittämiin. En edes enää muista, mitä kaikkea sähelsin alkuaikoina, mutta viimepäivinä tuntuu, että kaikki on mennyt rikki mihin kosken!? Aurinkolasit hajosi, puhelin ja tietokone alkoi sekoilemaan, kaverin kahvikone meni rikki... Eli myös täällä oon aikamoinen Hessu Hopo!

Eläimistä, jotka on mun toivomuslistalla, en oo vielä bongaillut muuta kuin Kengurun. (Kangaroo-Josie, kuvassa) Kengurua oon myös maistanut pariin otteeseen! :P Eilen opin, että sillä on merkitystä miten päin kengurua leikkaa, jotta se ei ole sitkeetä.

Lopuksi kerron jotain mitä en oikeesti haluais kertoo; Yllättävintä on ollut se ettei täällä oo ollut niin lämmintä kuin oletin! No on kyllä ollut paljon hyviäkin päiviä, mutta tuulee aika paljon, joten harvoin on superkuuma. Mutta ei kai tässä vielä huolta, kesä menee koko ajan pidemmälle ja kohta siirryn sisämaahan ja saan varmasti tuntea mitä on kunnon kuumuus!

Maananataina lähden tutustumaan maalaismaisemiin, eli muutan Dubboon. Tekee varmasti ihan hyvää, että ei oo jatkuvasti bileitä ja houkutuksia käyttää rahaa ennen kuin saan töitä! :) Sitäpaitsi ehdin täälläkin jo pienessä ajassa pettymään miehiin, joten toivon että maalla mua tulee tosiaankin vastaan vain lehmiä ja kenguruita! ;)

Kiitos Sydney, kohtelit mua hyvin ja ehkä vielä nähdään! <3

Show them no fear, sing them goodbye, leave all but your heart and you are free to fly!

Tää pätkä Laurin Heavy –biisistä on aina tuntunut omalta. Paljon tuli ennen lennettyäkin paikasta toiseen ja etsittyä levottomasti ”uusia alkuja”. Välillä tekee hyvää lähteä ja päästää irti KAIKESTA, jotta voi palatessa tai seuraavaan paikkaan siirtyessä tarttua ainoastaan niihin juttuihin, mihin aidosti haluaa tarttua. Oli sitten kyse konkreettisista asioista tai ihmisistä, luonteenpiirteistä tai ajattelumalleista.

Nyt Tampere on pitänyt otteessaan jo monen monta vuotta. Ja eipä sillä, tämä jos mikä on tuntunut kodilta ja tuntuu edelleen. (!!!) Kuitenkin mun sydän on jo jonkin aikaa huutanut muutosta. Ja nyt AUSTRALIA huutaa mun nimeä! <3 En todella tiedä, mistä tää ajatus lähti, mutta jokin Ausseissa alkoi kesän aikana vetämään puoleensa. Nyt on pakko heittää rinkka selkään ja lähteä ottamaan selvää mikä se on!?

Niinpä, rinkka! Siinä on mun ensimmäinen haasteen paikka. Miten ihmeessä saan elämäni mahtumaan siihen!? Voin kertoa ettei tuu olemaan helppo juttu mulle, koska kannan puolta omaisuuttani mukana viikonloppumatkoillakin. Pari kertaa oon koittanut koepakata, mutta siitä on seurannut vaan jäätävä ahdistus, kun huomaan että tavarat ei kertakaikkiaan mahdu rinkkaan vaikka kuinka yrittää sulloa ja käyttää voimaa! Pakkaamiseen ja valmisteluihin liittyen muuten suosittelen muille yhtä kokemattomille matkaajille Madventures –Uusi kansainvälisen seikkailijan opas –kirjaa. Siinä on mm. hyvät listat siitä, mitä tulee ottaa huomioon ennen matkaa ja mitä rinkasta pitäisi löytyä. Itsehän oon kyllä noudattanut kyseisen kirjan oppeja kaikin puolin orjallisesti; hankin jopa kasveilleni (Chili) ja lemmikeilleni (Karvaturpa) sijaiskodit, kun kirja niin kehotti tekemään. 

No haasteita mulla varmasti riittää matkassa myöhemminkin. Suurimpana asiana mietityttää se, että kun moni lähtee maailmalle ”etsimään itseään”, niin itse pelkään "menettäväni itseni". Tarkoitan sitä, että Jossu on Jossu vain suomeksi. En tiedä miten sulkeutunut ihminen musta kuoriutuukaan, kun en voi kommunikoida omalla kielellä enkä sanoa sitä, mitä mielessä liikkuu. Mutta JOS opinkin elämään ja olemaan oma itseni myös englanniksi, niin tää matka on lottovoitto!

Mutta tämän syvällisen tausta –filosofian ohella, onhan tää nyt hiton siistiä!!! Ensi viikolla mua ympäröi kuuma helleaalto, uusia ihmisiä, tuntemattomia seikkailuja ja kaikki Vili Vilperistä tutut eläimet ;) Toivottavasti mahdollisimman pian myös ensimmäinen ulkomaan työkokemus. Mieluiten löydän itseni tekemästä jotain mitä en Suomessa tekisi, esim. ajamassa traktorilla tai tekemässä töitä eläintarhassa.

Kesä 2014 oli mielettömän ihana. Kohta treffaan taas auringon kanssa ja uskon saavani siitä saman aurinkoenergian, huolettoman ja ihanan fiiliksen, mikä aavistuksen katosi syksyn myötä. Aijon kyllä ottaa tästä kaiken irti ja antaa itselleni luvan kokea mahdollisimman paljon uutta, sekä tehdä asioita eri tavalla kuin normaalisti tekisin. 
Mieli ja sydän avoinna, uteliaisuutta unohtamatta!

…hassuinta lähdössä on muuten se, että jos aikataulu paluun suhteen pitää paikkansa, niin viimeisimpien laskujeni mukaan vastassa on myös 6 täysin uutta ihmistä!? On tää vähän erilaista lähteä reissuun kolmenkympin kynnyksellä! :D Tsemppiä siis kavereille vähän erilaisiin haasteisiin! 

Lopuksi vielä biisi, jonka sanat istuu kuin nenä päähän! Tuntui aika friikiltä laulaa yksin puhelimelle, eikä kuvakaan ihan osunut kohdalleen. (Äläkä edes kysy miksi tää on kuvattu kylppärissä, haha!) En nyt silti jaksa viilata ääntä tai esiintymistä tämän kummemmin, vaan läväytän videon ilmoille, ja sanathan tässä oli ne tärkeimmät! :)) ( Laura Moisio - Revi mut ) 

P.S. Monet on pelotelleet mua Australian tarkoista maahantuontirajoituksista. Jäänköhän tullissa kiinni eläinten salakuljetuksesta, koska mun maha on nyt jo täynnä PERHOSIA!!?

Valokuvat tässä postauksessa: Milla Makkonen
Kuvauspaikkana vanhat koti -kulmat Tampellan lähistöllä :)